Mielipiteet sikseen, kullakin oikeus omaansa. Vaan luulo siitä, että käytettävyys tai sen arviointi olisi jonkun henkilökohtainen näkemys, ei voisi enempää olla väärässä.

Käytettävyys samaan tapaan kuin ergonomia tai vaikkapa fysiikka perustuu tieteeseen. Se perustuu tutkittuihin ja havaittuihin tosiasioihin, ei kenenkään "henkilökohtaisiin näkemyksiin".

MUTU-fiilis uusista asioista, etenkin uusista verkkopalveluista, on yleensä ensimmäisellä käyttökerralla se että ne ovat "aika siistejä" (vrt. kuuluisa Boo.com -verkkokauppa). Valitettavasti reaktio on usein täsmälleen samanlainen myös sillä johtajalla, jolle ratkaisua ensimmäisen kerran esitellään (ja joka tällaiset ideat lopulta ostaa). Totuus on kitenkin se, että jos tuotteessa tai palvelussa on selkeitä käytettävyysongelmia, sitä ei ole mukava käyttää, ja ellei käyttö ole pakollista (esim. työssä) sitä ei myöskään käytetä.

Boo.comin konkurssi ei ollut sattumaa. Se ei perustunut kenenkään henkilökohtaisiin näkemyksiin, paitsi asiakkaiden, jotka eivät alkuinnostuksesta huolimatta lopulta jaksaneetkaan käyttää ko. palvelua.

On totta, että käyttöliittymiä suunniteltaessa huomioon tulee ottaa myös kulttuurillisia seikkoja, mutta se ei muuta mitenkään sitä tosiasiaa, että käytettävyyssuunnittelun periaatteet perustuvat tieteelliseen tutkimukseen (eikä MUTUun).

Millä tavalla esimerkiksi Nielsenin heuristiikkojen soveltaminen eroaa singaporelaisen ja suomalaisen lehden näköisversion kanssa? (Ks. http://www.useit.com/papers/heuristic/heuristic_list.html )

Fittsin laki on toinen hyvä esimerkki melko kliinisestä suunnitteluperiaatteesta, joka ei takuuvarmasti muutu miksikään eri kulttuureissa. (Ks. esim. http://www.asktog.com/basics/firstPrinciples.html#fitts's%20law )

Yleispäteviä sääntöjä todellakin voidaan löytää ja niitähän ovat kaikki alan perusteokset pullollaan. On selvää, että tällaiset peukalosäännöt eivät pureskelematta välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin, mutta niistä on paljon hyötyä erityisesti käyttöliittymistä vähemmän tietävälle ohjelmoijalle (kun ei tarvitse alusta asti tehdä asioita huonosti jos parempiakin tapoja tiedetään olevan olemassa).

Keskustelu on aina mukavaa. Odotan ainakin itse siltä Tampereen reissulta ehkä enemmänkin juuri mielenkiintoisia keskusteluita ja väittelyitä kuin mitään muuta :)

..mutta jospa takaisin aiheeseen.

Estetiikka lienee yksi käytettävyyden näkökulma, jossa varmasti esiintyy kulttuurillisia eroja. Vaan minimalistisella suunnittelulla Nielsen viittaa siihen, että mitä vähemmän tietoa käyttöliittymässä on, sitä helpompaa se on hahmottaa. Ts. kaikki ylimääräinen kuorrutus vie huomiota tärkeältä sisällöltä. (En koristelisi ydinvoimalan hätäpysäytyspainikkeen lähimaastoa kauniilla itämaisella kuvioinnilla tai nätisti järjestetyillä Telemekaniikan kytkimillä, vaikka ne johonkin kulttuuriin varmasti sopisivatkin. Sen sijaan jättäisin sen ympärille runsaasti tyhjää tilaa ja viereen megalomaanisen suuren kyltin :)

Tuo "kulttuurisen herkkyyden" näkökulma oli ihan uusi. Mielenkiintoinen ajatus, kiitos linkistä!

Myös Satakunnan Kansa käyttää samaa näköislehtijärjestelmää kuin Aamulehti ja Keskari. Siinä on omat huonot puolensa, mutta kaiken kaikkiaan olen pikku hiljaa alkanut oppia tavoille ja olla jopa tyytyväinen tuohon palveluun. Samaan tapaanhan sitä oppii huonosti suunniteltua kaukosäädintäkin käyttämään. ;)

Suurin ongelma ainakin SK:n näköislehdessä on kuitenkin juuri tuo "kuolleiden artikkelien" olemassaolo. Vaikka hiiren veisi jutun päälle, ei mitään välttämättä tapahdu. Tämänkin päivän lehdessä on eräällä sivulla puolen sivun artikkeli, joka ei uskoakseni ole luettavissa nettiversion kautta tekijänoikeussyistä (= freelancer-kirjoittajalta ei ole pyydetty/saatu oikeuksia nettikäyttöön). Vanhanaikaisen mallisesta verkkolehdestä tuollaisen jutun pystyi helposti jättämään pois, mutta näköisversiossa se roikkuu sitkeästi mukana.

Minä taas olen melko lailla varma, että näköislehdet houkuttelevat pariinsa sellaisia lukijoita, joita perinteisen malliset verkkolehdet eivät kiinnostaneet. Suurin osa käyttäjistä tottunee käyttämään tuota ongelmallistakin interfacea eivätkä tee siitä ongelmaa. Onhan tuo sentään suhteellisen helppokäyttöinen systeemi, miltä osin UNIX-vertaus meni mielestäni turhan kärjistetyksi. Enemmänkin voisin verrata näköislehtien ongelmia rivisurffaajan kannalta siihen, että Windows-käyttäjä istutetaan OS X:n ääreen. UNIX tarkoittaisi tässä analogiassa jo sitä, että tuo verkkolehti olisi yksinkertaisesti käyttökelvoton, ja sitähän se ei kuitenkaan ole. :)

Satakunnan Kansa on hehkuttanut näköislehtensä kohdalla sitä tosiasiaa, että nyt kaukana Poristakin asuvat lukijat (esimerkiksi Helsinkiin SK saapuu tilattaessa vuorokauden myöhässä) pääsevät lukemaan lehteä. Voisinpa minäkin vaikka lyödä pääni pantiksi siitä, että suurinta osaa tällaisista henkilöistä tuo näköislehti houkuttelee suuresti. "Pääsenpähän lukemaan alkuperäisen näköistä lehteä", uskon monen ajattelevan.

Ja jos vielä jatketaan tällä pää pölkylle -linjalla, niin minä en ole ollenkaan varma siitä, että pienet käytettävyysongelmat vaikuttavat radikaalisti verkkolehtien lukijamääriin. Kunhan käytettävyys on siedettävällä tasolla, se tyydyttää massoja. Eivät kaikki ole pikkusieluisia käytettävyystutkijoita - läheskään. ;)

Noh, nyt mennään sitten ideologian puolelle.

Ensimmäisen kerran näköislehteen törmätessäni olin eniten kauhistunut siitä kuinka vahvasti siinä oli tapettu kaikki webin perinteisiin medioihin tuomat edut: nopeus, skaalautuvuus ja hyperlinkit. (Tämän kohtaamisen jäljiltä syntyi kirjoitus, johon tämäkin juttu perustuu.)

Jos SK saapuu Helsinkiin paperiversiona päivän myöhässä (eli uutiset ovat kaksi päivää vanhoja), miksi ongelman ratkaisu on tuottaa verkkoon yhden päivän vanhoja uutisia kun samankin päivän uutiset voidaan samalla teknologialla julkaista webissä? (Niin, toden totta, sanomalehdessä on paljon muutakin kuin tuoreita uutisia, mutta ymmärtänette pointtini.)

Toisekseen, web mahdollistaa tiedon julkaisemisen laitteistoriippumattomasti. Täydellinen laitteistoriippumattomuus on nykyteknologialla todella helppoa ja edullista saavuttaa. Miksi se halutaan tietoisesti rikkoa ala-arvoisella toteutuksella?

Kolmanneksi, yksi webin suurimmista rikkauksista on hyperlinkit: mahdollisuus luoda eläviä viittauksia asioihin. Parhaimmat - ja menestyneimmät - verkkopalvelut käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Näköislehden nykyiset toteutukset romuttavat koko idean jättämällä kaikki linkityspaikat kokonaan käyttämättä.

Näköislehti ei tuo mitään uutta perinteiseen verkkolehteen verrattuna. Tavallisella web sivustolla voi esittää kaiken näköislehden sisällön (monelta osin jopa paljon paremmin) ja paljon enemmän. Aito verkkolehti tuo lisäarvoa tavallisen median rinnalle. Näköislehti on mielestäni jo ajatuksenakin megalomaanisen suuri harppaus taaksepäin. Se ei tuo minkäänlaista lisäarvoa, se on vanhan median huonosti projisoitu kuva webissä.

Ylläolevat yhdistettynä tekemääni lyhyeen käytettävyysarvioon johtivat em. ennustuksiini näköisversioidean elinkaaresta. Banzai vedot voi käynnistää nyt - parin vuoden päästä voidaan sitten tulla katsomaan että mikä ja kuka jäi henkiin =)

Ps. Jos olisin Helsingissä asuva SK:n tilaaja, lukisin mielelläni lehteni verkosta. Tosin kahdella ehdolla: haluan uutiset tuoreina (en halua lukea eilisen uutisia tänään) ja toimitetun sisällön sellaisena että pystyn lukemaan sen murehtimatta millä sen luen. Verkkolehti antaa SK:lle lisäarvoa: se voi toteuttaa em. ehdot. (Monet nykyiset verkkolehdet toteuttavatkin. -Toim. Huom.) Entäpä näköislehti? Ei koskaan.

Pps. Olen erittäin mielissäni, että asiasta syntyy keskustelua. Tämä blogipalsta on kuitenkin verrattain huono väline järkevään keskusteluun saatika kunnon debattiin. Pidempiä avautumisia ja hedelmällistä keskustelua suosittelen kokeilemaan Satumaan puolella - http://www.unessa.net/satumaa/ :)