Unessa.net »

Opetusmateriaali vapaaksi!

"Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa." Yliopistolaki 4 §

Yhä useamman kurssin materiaalit on saatavissa kokonaan tai osittain kurssin verkkosivuilta. Verkon käyttö jakeluun helpottaa tuntuvasti sekä opiskelijan että opettajan elämää.

Valitettavasti monet opettajat haluavat rajoittaa tuottamansa opetusmateriaalin saatavuutta ja kieltäytyvät julkaisemasta teoksiaan verkossa vedoten ympäripyöreään väitteeseen tekijänoikeudellisista ongelmista. Salasanojen taakse piilottaminen tai kokonaan verkkoon laittamatta jättäminen ei kuitenkaan ole oikea tapa huolehtia tekijänoikeuksista. Salasanan antama suojakin on kyseenalainen - sen saamiseen riittää pistäytyminen Asteriskin IRC-kanavalle.

Kenelle opetusmateriaali kuuluu?

Lähtökohtaisesti tekijänoikeuslaki takaa tekijälle kaikki oikeudet työhönsä ja ilman erillistä mainintaa kaikki näistä oikeuksista pidätetään teoksen julkaisun yhteydessä. Tämä pätee oppimateriaaliin yhtä lailla kuten muuhunkin kirjalliseen teokseen.

Tekijä voi luopua oikeuksistaan osittain tai kokonaan. Hän voi määritellä teoksen vapaasti levitettäväksi säilyttäen silti muut oikeudet itsellään. Tekijä voi sallia teoksesta uusien versioiden muokkaamisen tietyillä ehdoilla esim. vain kaupallisen käytön sallien materiaalin käytön ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tässä artikkelissa puhuessamme avoimesta oppimateriaalista pidämme vähimmäisvaatimuksena vapaata saatavuutta ja levitystä.

Voidaan myös esittää kysymys, onko oikein että oppimateriaalin kaikki oikeudet ovat sen tekijällä, kun oppimateriaalin teko on osa työtä, josta maksetaan palkkaa? Sanomalehden palkkalistalla olevan toimittajan kirjoittaman tekstin julkaisuoikeus siirtyy yleensä lehdelle työsopimusehtojen perusteella. Ohjelmoijan tekemän koodin tekijänoikeudet siirtyvät automaattisesti työnantajayritykselle ilman eri mainintaa. Periaate on selvä - työn maksaja saa myös oikeudet sen hyödyntämiseen.

Miksi siis opetusmateriaalin tulisi olla jotenkin erilaista? Yliopiston toiminta ja henkilökunnan palkat rahoitetaan verorahoilla, eli materiaalin tuotannon maksajana on yhteiskunta. Olisi oikeudenmukaista, että koko yhteiskunta saisi työn tulokset vapaasti käyttöönsä. Tämä myös palvelisi parhaiten alussa siteeratun yliopistonlain asettamia tavoitteita.

Olisi siis tietyltä kannalta perusteltua, että kaikki yliopistoissa tuotettu materiaali olisi lähtökohtaisesti vapaata, mutta ilman lakimuutoksiakin voidaan päästä samaan tavoitteeseen - luopumalla vapaaehtoisesti tekijänoikeuksista ja julkaisemalla materiaali avoimella lisenssillä.

Yhteistyö on voimaa

Tieteen metodi on rakentaa uutta aiemman tiedon päälle. Jos kaikki pitäisi aloittaa alusta asti, kehitystä ei tapahtuisi. Avoin, muokkaamisen salliva opetusmateriaali toimii samalla periaatteella. Sen sijaan että aika kuluu vastaavan materiaalin luomiseen tyhjästä, sen voi käyttää olemassaolevan materiaalin laajentamiseen ja parantamiseen. Materiaali pysyy paremmin ajan tasalla ja hioutuu selkeämmäksi. Avoimuus ei myöskään sulje vaihtoehtoja pois, se päinvastoin sallii paremmin erilaisten näkökulmien rinnakkaiselon.

Linux ja monet muut avoimen lähdekoodin ohjelmistot osoittavat vapaan yhteistyön voiman. Sama periaate on helposti laajennettavissa myös opetusmateriaalin alueelle, kunhan totutut ajatusmallit pystytään murtamaan. Se että luovuttaa jotakin muille, ei olekaan välttämättä itseltä pois vaan hyöty tulee takaisin moninkertaisena.

Opiskelijoiden työ hyötykäyttöön

Käyttämällä vapaan muokkauksen sallivaa lisenssiä voidaan etsiä uusia muotoja myös itse opetusmateriaalin tuotantoon. Opiskelijat käyttävät valtavan määrän henkisiä resursseja erilaisten kirjallisten tehtävien, harjoitustöiden ym. muodossa. Osan siitä voisi valjastaa hyötykäyttöön - avoimen oppimateriaalin tuottamiseen.

Tehtävien tekemiseen tulisi kummasti lisää mielekkyyttä, jos tietäisi että niitä voidaan käyttää jossakin eivätkä ne vain jää opettajien arkistoihin. Oppimateriaalin työstäminen on tehokas tapa oppia: parhaita tapoja testata onko sisäistänyt asian kunnolla on yrittää opettaa sitä muille.

Yhteiskunnallisia vaikutuksia

Tiedon saatavuus on olennaista koko yhteiskunnalle, sillä tietoyhteiskunnassa tieto on tärkein pääoma. Tieto saadaan hyötykäyttöön vasta kun se on tarvitsijan ulottuvilla. Avoin julkaisu ja levitys verkossa on tehokkain menetelmä tiedon saatavuuden turvaamiseksi.

Avoimen oppimateriaalin uskotaan voivan jopa loiventaa informaatiokuilua kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä. Kehitysmaissa opetusmateriaali on kallista ja vaikeasti saatavilla. Internetin kautta länsimaisten yliopistojen jakeleman avoimen oppimateriaalin ansiosta kehitysmaan opiskelijat saavat pääsyn samaan tietoon.

Avoin oppimateriaali ei välttämättä vie leipää oppikirjojen laatijoiden suusta. Käytäntö on osoittanut, että materiaalin avoimuus ei estä sen kaupallista hyödyntämistä. Sopivalla lisenssillä oppikirjasta voi myydä painettuja versioita vaikka se olisikin lisensoitu avoimella lisenssillä sähköisesti ilmaiseksi jaettavaksi.

Vapaa saatavuus yksinään ei tapa markkinoita. Useiden tutkimusten mukaan fyysinen ja digitaalinen kopio kirjasta ovat vain osittain toistensa substituutteja - digitaalisen kopion saatavuus ei vaikuta merkittävästi kuluttajan ostopäätökseen.

Avoimen sisällön lisenssit käytännössä

Oikeudessa pitävän lakitekstin tuottaminen ei onnistu keneltä tahansa, joten monet katsovat julkaisematta jättämisen helpommaksi vaihtoehdoksi tekijänoikeuksista murehtimisen sijaan. Tähän on kuitenkin helppo ratkaisu - valmiin avoimen lisenssin käyttö.

Creative Commons tarjoaa verkkopalvelun, jonka avulla tekijän on helppo valita lisenssiinsä haluamansa ominaisuudet. Käyttäjä voi valita, sallitaanko teoksen kaupallinen käyttö ja saako teoksesta tehdä johdannaisia teoksia. Helsingin yliopiston yhteinen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT on hiljattain julkaissut suomenkieliset käännökset Creative Commons-tekijänoikeuslisensseistä.

Lisenssiehdot valitaan yksinkertaisella lomakkeella, joiden perusteella järjestelmä antaa teokselle sopivan lisenssin kolmessa muodossa; selkokielisenä, yksityiskohtaisena lakitekstinä ja tietokoneen ymmärtämässä muodossa. Näin saatu lisenssi on helppo liittää teoksen mukaan ja esimerkiksi linkittää web-sivulle. Selkokielisen lisenssiteksti varmistaa sen, että kenen tahansa on helppo ymmärtää miten teosta saa käyttää ja levittää, ja lakiteksti tekee lisenssistä oikeudellisesti vahvan.

Creative Commonsilta löytyy myös erikoisempia lisenssimalleja: yksi esimerkki on lisenssi, joka sallii vapaan käytön vain kehitysmaissa. Kirjallista materiaalia varten on kehitetty muitakin vapaita lisenssimalleja, kuten GNU Free Documentation License (GFDL), Open Content License, yms. Kovin eksoottisia lisenssejä ei suositella käytettäväksi, yleisimmät lisensointimallit on parhaiten osoitettu lakiteknisesti päteviksi, ja niitä kannattaa käyttää jo sen vuoksi että ne ovat käyttäjille ennestään tuttuja.

Avoin oppimateriaali maailmalla

Esimerkkejä opetusmateriaalien vapauttamisesta löytyy sekä Suomesta että maailmalta. Massachusetts Institute of Technology (MIT) on käynnistänyt kunnianhimoisen "Open Courseware"-hankkeen, jonka tavoitteena on saada MIT:n kaikki kurssimateriaali avoimeksi ja vapaasti saataville vuoteen 2007 mennessä.

Suomessa vastaavia hankkeita on vielä vähän, mutta esimerkiksi Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Suomen Virtuaaliyliopistoon kuuluvan kognitiotieteen ja kognitiivisen teknologian opetusverkoston (Connet) kahdeksan yliopistoa ovat koonneet verkkoon runsaasti avointa opetusmateriaalia.

Toisenlaista lähestymistapaa edustaa Wikipedia, ruohonjuuritasolta nouseva projekti, jonka tarkoituksena on tuottaa vapaa tietosanakirja Wiki-periaatetta käyttäen. Wiki on sivusto, jonne jokainen kävijä voi lisätä sivuja sekä muokata olemassaolevia. Vaikka yksittäinen käyttäjä tekisikin vain pieniä lisäyksiä ja korjauksia, niin käyttäjämäärän ollessa suuri sivusto kehittyy nopeasti. Ilkivaltakaan ei ole suuri ongelma, koska kuka tahansa voi palauttaa turmellun sivun takaisin.

Englanninkieliseen Wikipediaan on vajaassa neljässä vuodessa kertynyt jo lähes 400 tuhatta artikkelia. Eri kielille on omat Wikipediat, jotka pienemmästä käyttäjämäärästä johtuen kasvavat hitaammin. Opetuskäytössä Wikipedian tietosanakirjamuoto asettaa rajoituksia materiaalin täydelle hyödyntämiselle. Tarkoitusta varten Wikimedia-säätiö on aloittanut Wikibooks-projektin, joka tuottaa oppikirjoja samalla periaatteella käyttäen paljolti Wikipedian materiaalia pohjana.

Toimi hyvän asian puolesta!

Jos kuulut opetushenkilökuntaan:

  • Julkaise itse tuottamasi materiaali avoimella lisenssillä.
  • Tutustu olemassaolevaan materiaaliin ja mieti, voitko hyödyntää sitä itse omassa opetustyössäsi.
  • Kokeile rohkeasti uusia opetusmetodeja - anna opiskelijoille kirjallisia tehtäviä ja harjoitustöitä joissa tuotetaan avointa oppimateriaalia - voit itsekin hyödyntää tuotoksia myöhemmin!
  • Keskustele kollegojesi kanssa avoimen oppimateriaalin ideasta.

Jos olet opiskelija:

  • Kerro kaverille, kuinka hieno ajatus avoin oppimateriaali on.
  • Jos teet kirjallista tehtävää tai harjoitustyötä, mieti voisiko niistä muokata avoimena julkaistavaa materiaalia.
  • Yksi parhaista tavoista testata osaako todella jonkin asian on yrittää opettaa sitä muille. Aihepiiriin liittyvien artikkelien kirjoittaminen esim. Wikipediaan on moninkertaisesti tehokkaampaa valmistautumista tenttiin kuin pelkkä lukeminen.
  • Jos et ehdi kirjoittaa kokonaan uusia artikkeleja, lue olemassaolevia ja korjaa rohkeasti virheitä joita löydät. Pienikin parannus on askel eteenpäin.
  • Kiusaa luennoitsijoita joka tenttipalautelomakkeessa vaatimalla opetusmateriaalia avoimeksi.

 

Linkkejä:

 

Seppo Säämäki
Ville Säävuori