Jotkut asiat vaan sopivat täydellisesti. Kehittämiskurssin harjoitustyöhön valitsemani artikkelit tuntuvat sellaisilta. Ainakin vähän.
Ensimmäisen artikkelin otsikko on Building Systems that People Want to Use (Malhotra, Y., Galletta, D.F., 2004). Se tuntui alusta asti melko läheiseltä, sillä käyntikortissani lukee (ihan oikeasti) "Tietojärjestelmiä joita on kiva käyttää". Toinen artikkeli on, jos mahdollista, vieläkin osuvampi. Information Systems Development Methodologies and all that Jazz (Michalec L. and Banks D.A., 2004) rinnastaa tietojärjestelmien kehittämisen jazzin soittamiseen. Jazz on paitsi lempimusaani, se on ollut mm. Djangon nimen taustalla. (Django on web-kehitysympäristö, joka on mm. tämän blogin selkärankana.)
Tänään on harjoitustyön suunnitelman palautuspäivä. En oikeastaan vieläkään tiedä mitä ko. suunnitelmassa piti tarinoida, mutta omani alkaa näin:
Tietojärjestelmien kehitysprojekteja tarkastellaan valitettavan usein teknologis-determinististen lasien läpi. "Kun yrityksellenne toteutetaan järjestelmä jossa on kaikki nämä ominaisuudet, tuottavuutenne paranee ja tuloksenne moninkertaistuu." Vaikka projektisuunnitelma olisi kuinka taitavasti laadittu, siihen ei koskaan voida sisällyttää kaikkein tärkeintä ja kriittisintä osaa: ihmisiä.Tässä työssä tarkastellaan toisaalta ihmisten kehitysprojekteille tuomia haasteita (motivaatio), mutta myös luovan ajattelun tuomia etuja (improvisaatio) kehitysprojektien onnistuneeseen läpiviemiseen tapauskohtaisesta näkökulmasta.
Nähtäväksi jää miten onnistun ujuttamaan tuohon akateemisen hevonpaskabingon ikivihreyksiä kuten metamallia, metodologiaa tai vastaavia. No, kai sekin joskus pitää oppia.