Kehittäminen sinällään on mukavaa ja elämän suola. Mutta kun kyse on työyhteisön kehittämispäivistä (niin kuin kirjoituksessani oli), on eri ääni kellossa. Tiedäthän: kun esimies pitää kalvosulkeiset, luodaan katsaus menneeseen ja tulevaan, voivotellaan, päivitellään, kenelläkään ei ole kivaa, pakotetaan ihmiset pelaamaan, kisaamaan ja saunomaan, vaikka jokainen mieluiten örvöttäisi kotisohvallaan. Eikä mikään kuitenkaan muutu, elämä jatkaa samaa rataa. Paitsi että tuli taas tuhlattua elämästä useampi tunti, joita ei takaisin saa.

Että on kehittämistä ja kehittämistä. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään.