Tänään opiskeltiin aamulla englantia ja päivemmällä matematiikkaa. Tämä englannin pakollinen kirjallinen kurssi on sellainen, jonka suurin osa opiskelijoista suorittaa vapauttavalla kokeella, joka pidetään aina näin syyslukukauden aluksi. Vapauttava koe on siitä petollinen, että sen voi tehdä vain kerran. Siispä me vähäosaiset, jotka tuon kokeen syystä tai toisesta reputimme, joudumme nöyrtymään perjantai-aamuisin pidettäville luennoille Horttokujan hassuihin luokkahuoneisiin. Tuli ihan ala-asteajat mieleen tuosta rakennuksesta :)
Pakolliset kielten kurssit ovat käsittääkseni niitä harvoja kursseja yliopistolla, joissa on läsnäolopakko. Poissaoloja ei juuri sallita ja opiskelutahti on reipas. Yhden opintoviikon laajuisella kurssilla yritetään perehtyä lähinnä laajojen (akateemisten) tekstien hahmottamiseen ja ymmärtämiseen.
Ainakin ensimmäisen luennon perusteella kurssi on oikeasti ihan mielenkiintoinen, eikä ainakaan vielä tässä vaiheessa tullut ennakkoasenteitani vastaava "miksi ihmeessä tänne jouduin" -olo, vaan oikeastaan päinvastoin. Taidan olla jollain tapaa kiinnostunut kielestä ja sen rakenteista ylipäätään, koska tuo oikeasti vaikutti mielenkiintoiselta.
Toisin kuin matematiikka. Tämän vuotisen peruskurssin luennoi sama mies kuin viime vuonna. Habatus oli oleellisesti erilainen, mutta opetustyyli ja ote yleisöön varsin sama. Opetus on ihan ok, mutta asia vaan ei jaksa kauheasti kiinnostaa. Tavoite on, että saisin kaikista demoista vähintään puolet tehtyä, ja että pääsisin kurssista läpi välikokeilla - ilman tenttiä.
Viikonloppu kuluukin nyt varmaan erinäisten koulutöiden kimpussa.