Eilisellä connet-luennolla oli myös bloggaajaystävämme Samuli, joka tietysti tunnisti minut, vaikka minä en tunnistanut häntä. Hieman aihetta liipaten, hyvä nimimuisti on kaivattu ominaisuus opiskelupiireissä. Jos taas kyky muistaa opiskelutovereidensa nimiä on samaa luokkaa kuin kultakalalla, joutuu väistämättä noloihin tilanteisiin kun ei muistakaan sen tyypin nimeä jonka kanssa on tehnyt ryhmätyötä viimeiset kaksi kuukautta, tai kun ei vielä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeenkään muista puoliakaan samana vuonna tulleiden nimistä. Nimim. "kokemusta on"
Havahduin hieman myöhään avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kokonaisuuden seuraavan kurssin töihin. Ilmoittautumiset ja ennakkotehtävät pitäisi palauttaa huomenna ja olenko edes aloittanut niitä? En tietenkään. Legendaarista.
Hoh, minäpä en ole koskaan edes kuullutkaan puolia niistä nimistä jotka aloittivat samaan aikaan! Joka on sinänsä huippu asia koska en muistaisi suurinta osaa. Yliopistolla on muuten se ällistyttävä sosiaalinen eroavaisuus muihin kouluihin, että sosiaalisuutta ei tarvitse olla. Jos et tahdo tutustua kehenkään ei sinun tarvitse. Jokainen ryhmätehtävä on aina neuvoteltavissa yksityiseksi. Nörtin paratiisi.